Turku tarvitsee keskustelua arkkitehtuurista

Turku tarvitsee keskustelua arkkitehtuurista (Turun Sanomat 20.11.2005)

Turku tarvitsee enemmän keskustelua arkkitehtuurista ja niistä perusteista joille kaupunkikuvaa rakennetaan. Ruotsalaisen seurakunnan uudisrakennuksen yhteydessä ovat taas kerran käsitteet ”yhtenäinen kaupunkikuva” ja ”moderni arkkitehtuuri” nouseet esiin. Molempia käytetään mielivaltaisesti.
Käsitteeseen ”yhtenäinen kaupunkikuva”, vedotaan melkein aina silloin kun halutaan poistaa vanha talo, joka on jäänyt uusimpien puristukseen. Mieleen tulee perustelut kun muutama vuosi sitten haluttin purkaa Frithiof Strandellin Art Nouveau talo Humalistonkadulla. Kaupunkikuva olisi ”eheytynyt” jos tilalle olisi rakennettu modernistiseen tyyliin perustuva laatikkotalo. En itse kuulu tällaisen yhtenäisen kaupunkikuva ajattelun kannattajiin. Mielestäni kaupunki on parhaimmillaan kun vierekkäin on monelta eri aikakaudelta olevia rakennuksia. Mutta se ei kuitenkaan sulje pois etteikö herkkyyttä ja luovuutta vaadita, kun uutta tehdään vanhojen sekaan.

Räikeä esimerkki siitä miten käsite ”yhtenäinen kaupunkikuva” kuitenkin unohdetaan, kun halutaan uusi laatikkotalo tärkeään paikkaan, on ruotsalaisen seurakunnan uusi toimistotalo Aurakadulla, taidemuseomäellä. Näkymä torilta taidemuseoon on kaupunkikuvallisesti tärkeä ja myöskin herkkä, koska Aurakadun mäkiosuudella on useita hienoja Art Nouveau taloja, joiden kautta silmä saavuttaa taidemuseon mäen päällä. Seurakunnan talo pistää törkeällä tavalla julkisivunsa ulos niin että sen takana oleva talo, Aurakatu 20, sekin Art Nouveau helmi, jää pahasti sen varjoon. Tämäkö on nyt se yhtenäinen kaupunkikuva?! Asiaa pahentaa vielä se että no. 20 on Frithiof Strandellin piirtämä talo, Turun ehdottomasti tärkeimpiä arkkitehtejä kautta aikojen.

Yllättynyt olen siitäkin syystä että seurakunnan talon on suunnitellut Laiho & Pulkkinen & Raunio, toimisto joka on tehnyt herkkiä ja hienoja reustaurointiprojekteja mm. Turun taideakatemia ja Turun taidemuseo. Art Nouveu talothan ovat olleet modernistisen tyylin erityisenä silmätikkuna ja jos asiaa nähdään symbolisesti, jonkinlainen julkisivupullistus siihen suuntaan on nähtävissä. Mutta oli syy mikä tahansa, näin ei aina tarvitse olla; mäen yläpäässä olevat Suomalaisen Pohjan rakennukset, jotka ovat samaa modernististä tyyliä kun seurakunnan talo, on vedetty kunnolla sisään, niin etteivät ne häiritse kokonaisnäkymää torilta taidemuseoon.

Toinen käsite joka melkein jokaisen uuden rakennuksen yhteydessä nousee esiin lehdistössä on sana moderni. Myöskin uutta seurakuntataloa on kuvattu sanalla moderni. Useat arkkitehditkin viljelevät tätä sanaa vaikka luulisi että he tietäisivät paremmin. Sanomalla jotakin moderniksi halutaan viestittää että se liittyy vahvasti tähän aikaan ja edustaa uutta, ajassa olevaa. Lainaan taloa suunnitellutta Ola Laihoa TS:n artikkelissa Ruma on kaunista (9.10.2005) ” Pyrimme suunnittelemaan mittasuhteiltaan ja tyyliltään ympöristöönsä sopivan talon, joka kertoo omasta ajastaan” (kursiv. kirjoittajan) ja ”ei ole mielekästä rakentaa taloa, joka kopioi jotain muuta aikaa” (kursiv. kirjoittajan). Tosiasia on kuitenkin se että seurakunnan talo edustaa jo 80 (!) vuotta vanhaa laatikkomodernismia. Seurakunnan talo voisi olla suoraan lainattu vaikkapa Le Corbusierin taloista 1920-luvulta (katso kuvaa). Silloin tämä rakennustyyli edusti aikaansa, ei enää.
Muualla on jo otettu isoja happauksia eteenpäin kohti orgaanista, luontoon ja mielikuvitukseen viittaavaa rakentamista esimerkkeinä mm. Frank Gehry, Peter Cook, Greg Lynn, Ushida&Findlay ja Will Alsop.

Outoa on että emme vielä näe Turussa ajankohtaista arkkitehtuuria. Suomi tuntuu olevan tiukkapipoisen laatikkomodernismin vahvimipia linnakeita. Tulevana Euroopan kulttuuripääkaupunkina tarvitsemme laajaa keskustelua siitä millaisia taloja turkulaiset haluavat kaupunkiinsa ja millä esteettisellä pohjalla haluamme kaupunkiamme rakentaa (ja suojella). Teknologia on nyt niin pikälle kehittynyttä että voimme rakentaa minkä tahansa muotoisia taloja, se ei ole rahasta kiinni. Valinta on esteettinen ja viime kädessä meillä kaikilla. Haluammeko vielä lisää pelkistettyjä laatikoita vai pluralistisempaa linjaa, missä on myös tilaa orgaaniselle arkkitehtuurille ja ornamentiikalle!

Jan-Erik Andersson

corbu1 lpr

Le Corbusier, Talo 14-15, Weissenhof estate, Stuttgart, 1927
Arkkitehtitoimisto L&P&R, Turun ruotsalaisen seurakunnan talo, 2005