Sullivan ja ornamentit

Antti-Matti Siikala pohtii professorin virkaanastumispuheessaan ornamentin roolia nykyarkkitehtuurissa (lyhennelmä Arkkitehtuuriuutiset 3/2003). On erinomaista että ornamenteista uskalletaan puhua arkkitehtipiireissä. Keskustelua ornamenttien uudesta tulemisesta tarvitaan, nykyarkkitehtuurin yleisilme on harmaa ja iloton, taloilla ei enää ole tarinoita kerrottavana.Tarvitsemme sellaistakin arkkitehtuuria, joka on täynnä yksityiskohtia, tehty tämän ajan tekniikoilla ja ideoilla, jotka stimuloivat ihmisen fantasiaa, niinkuin esim. Art Nouveau-arkkitehtuurissa tai uus-klassisimissa. Toivon voivani palata toisen artikkelin muodossa tähän tärkeään aiheeseen.

Haluan tässä yhteydessä kommentoida yhtä seikka, joka pisti silmään Siikalan artikkelissa. Hän puhuu Louis Sullivanista modernistisen, ”puhtaitten pintojen”, arkkitehtuurityylin edelläkävijänä. Monesti modernismin historiaa käsettelevissä artikkeleissa lainataan Sullivanin yhtä lausetta ”Form follows function”, joka on irroitettu alkuperäisestä kontekstista. Sullivan, jos joku, on ornamenttien mestari ja piti niitä erittäin tärkeinä rakennuksen yksilöllisuuden luomisessa. Artikkelissaan ”Ornament in Architecture” hän tosiaan on sitä mieltä että kaikkien arkkitehtien pitäisi muutaman vuoden aikana harjoitella puhdasta arkkitehtuuria ja tutkia miten rakennus saadaan sopusuhtaiseksi ja kauniiksi ilman ornamenttejä. Huomion keskittäminen Sullivanin arkkitehtuuriajatusten tähän puoleen on voittajien, modernistien, yksipuolinen tulkinta.Otetaan vain se osa Sullivanin teksteistä, jotka sopivat modernismin tavoitteisiin. Mutta silloin jätetään pois tärkeä osa. Jos alkuperäistekstiä lukee eteenpäin, niin Sullivan jatkaa että sitten kun hallitsee puhdasta arkkitehtuuria, niin voi pohtia miten ornamentit voivat vielä kaunistaa arkkitehtuuria, mitä uutta ne voivat sille antaa. Sullivanille ornamentit olivat erittäin tärkeitä rakennuksille. Hän oli sitä mieltä että voi kyllä rakentaa kauniin talon, missä ei ole ollenkaan ornamentteja, mutta painotti että yhtä tärkeätä on tiedostaa, että hyvin toteutettua ornamenttia ei voi ottaa pois rakennuksen yksilöllisyyden kärsimättä. Sullivanin mielestä ornamentit antavat taloille yksilöllisyyden. Sullivan jatkaa että rakennusten pitäisi olla yksilöllisiä samalla tavalla kun ihmiset. Tällä hän tarkoitti että ornamentit on suunniteltava huolella nimenomaan yksittäiselle rakennukselle jo suunnitteluvaiheessa.
Sullivan kehoittaa kuuntelemaan talojen ”ääniä”, ovatko ne jyrkkiä tai pehmeitä, jaloja vai mitättömiä, onko niiden kieli prosaa vai runollisuutta. Myös yhteys luontoon on Sullivanille tärkeä; ainostaan luontoa tarkkailemalla silmämme oppivat näkemään. Luonnon yksinkertaisuus on suurta, ja se tuo sen esiin uskomattomalla tyyneydellä ja variaatiolla.

Olen itse tutustunut moneen Sullivanin rakennukseen ja jokaisessa on erittäin mielenkiintoisella tavalla yhdistetty ornamentti”tiivistelmiä” enemmän tai vähemmän puhtaisiin pintoihin. Esim. Carson Pirie Scott tavaratalossa Chicagossa talon ulkopuoliset ornamentit ovat keskitetty jalkakäytävätasolle ja pääsisäänkäynnin ympärillä, siinä missä ihmisen silmä niitä tavoittaa. Jos Sullivanin rakennukset jäävät mieleen, niin se on nimenomaan niiden ornamenttien vuoksi.

Jan-Erik Andersson

sullivan1